Tampere 15.4.2023

Vuosikokous ja tapaamispäivä pidettiin Metson pääkirjaston Kuusi-salissa 15 jäsenen kesken.

Kokouksen avauspuheenvuorossa pj. Marttila kertoi viime vuoden tapahtumista. Hän totesi mm., että Tampere-tutustumispäivään osallistui jäseniä ja heidän läheisiään, 21 henkilöä. Edellisvuoden Helsinki päivään osallistui 24 jäsentä ja heidän läheistä.

Viime ja tätä vuotta on varjostanut Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan kaikkine lieveilmiöineen.

Jäseniä on tällä hetkellä 243. Jäsenmäärää on vähentänyt sekin, että rekisteristä on eronneitten lisäksi poistettu niitä jäseniä, joilla jäsenmaksu on jäänyt suorittamatta peräkkäisinä vuosina.

Vuosikokousvalintoja

Puheenjohtajana jatkaa Pauli Marttila ja hallituksen muina jäseninä Tiina Tiilikka ja Heli Mattila sekä Jorma Huttunen. Varajäseninä jatkavat Kaija-Leena Lindroos, Helena Miettinen ja Eeva Perola.

Toiminnantarkastajiksi valittiin edelleen Mårten Sjöblom ja Sirkka-Liisa Raatikainen ja varatoiminnantarkastajiksi Tiina Pyykkö ja Anitta Mäki.

Joulumerkkikoti-dokumenttielokuva

Ennen esittelykierrosta elokuvaohjaajat Nina Forsman ja Sakari Suuronen kertoivat heidän tekeillä olevasta Joulumerkkikoti-dokumenttielokuvasta. He totesivat mm. tekevänsä yhdessä dokumenttielokuvaa tuberkuloosista ja sen historiasta Suomessa työnimeltään ”Lentävä kuolema”.  

Nina Forsman totesi mm., että hänen äitinsä joulumerkkikotitarina on ollut lähtölaukaus sille, että hän haluaa tehdä dokumenttielokuvan tuberkuloosista. Hän toivoo Sakarin kanssa, että tuleva elokuva antaa tilaisuuden käsitellä näitä tuhansien suomalaisten vaiettuja kokemuksia ja näyttää tuberkuloosin vaikutukset nykypäivän yhteiskunnassamme. Tuberkuloosin historiaa ja sen vaikutuksia on Suomessa käsitelty dokumenttielokuvissa todella vähän, mutta vielä siihen on mahdollisuus. Elokuva on tällä hetkellä kehittämisvaiheessa ja he etsivät siihen yhä uusia näkökulmia ja tarinoita. Siksi he haluavat tavata ja jutella muidenkin joulumerkkikotilaisten kanssa kuin hänen äitinsä ja enonsa.

Pauli Marttila

Esittelykierroksella joulumerkkikotilasten muistoja ja tarinoita

Joulumerkkikodeissa olleet ja heidän läheisensä toivat esille muistoja ja omia kokemuksia siitä, mitä tuberkuloosin varjossa eläminen on heille merkinnyt. Jokaisella on oma tarinansa ja samalla tarinoista on löydettävissä yhdistäviä tekijöitä. Tuberkuloosi on osa suomalaista kansansairauksien historiaa ja siihen liittyy vahvoja kulttuurisia merkityksiä (Hautamäki 2002). Tuberkuloosi oli pitkään pelätty kansansairaus. Joulumerkkikotilapset haluavat osaltaan herättää keskustelua ja poistaa tuberkuloosiin liitettyä häpeää.

Tuberkuloosista on monissa perheissä vaiettu, mikä voi johtua siitä, että puhumattomuus on ehkä ollut helpompaa kuin vakavaan sairauteen liittyvän eristämisen ja häpeän ymmärtäminen. Tuberkuloosi on vaikuttanut moniin läheisiin ihmissuhteisiin. Ymmärrystä varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen merkityksestä pienelle lapselle ja hänen vanhemmilleen ei joulumerkkikodissa olleiden kohdalla vielä ollut. Viimeinen joulumerkkikoti lopetti toimintansa Tampereella 1973 ja tuolloin tuberkuloosin vaikutuksia pikkulapsiperheiden elämään tuotiin esille (Pennanen 1973). Varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen huomioiminen osana sosiaali- ja terveydenhuollon lapsia koskevaa työtä alkoi kuitenkin myöhemmin (Ylimäki 2022). Lastensuojelun orientaatioista ja vaikutuksista käydään edelleen keskustelua (Timonen-Kallio ym. 2017). Yhdistyksen tapaamisessa keskusteltiin siitä, että äitien olisi kuulunut saada tukea tilanteessa, jossa he joutuivat luopumaan vastasyntyneestä lapsestaan. Tämä ymmärretään nyt, mutta aiemmin äidin ja lapsen eroa ei selkeästi huomioitu osana lapsiperheen hoitoa.

Monissa joulumerkkikodeissa olleiden tarinoissa tulee esille kiitollisuus omasta hyvästä voinnista ja elämästä. Joulumerkkikodissa oli hyvä hoito ja meillä oli monta hyvää ”äitiä”. Hoitojaksoa joulumerkkikodissa koskevien tietojen saaminen Filhasta tai Kansallisarkistosta on ollut merkittävää, sillä ne auttavat ymmärtämään, millaista elämä joulumerkkikodissa oli ja millainen on oman perheen tilanne ollut. Tietämys omasta historiasta on kannustanut monia pitämään edelleen hyvinvoinnistaan huolta omaa fyysistä kuntoa ja mielen hyvinvointia edistämällä. Varhaislapsuudessa koettu on voinut myös herättää joulumerkkikodissa olleelle auttamisen halun ihmisiä kohtaan. Monet yhdistyksen jäsenet työskentelevät tai ovat toimineet sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla.

Tiina Hautamäki

Filha (2023). Keuhkoterveyden asiantuntija. https://www.filha.fi/

Hautamäki T. (2002). Tuberkuloosin ja aidsin kulttuuriset merkitykset. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampere University Press. Juvenes Print Oy.

Kansallisarkisto (2023). https://kansallisarkisto.fi/etusivu

Pennanen, O. (1973). Olen tubipotilas. Terveydenhoitolehti 7/1973.

Timonen-Kallio, E., Yliruka, L. & Närhi, P. (2017). Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Ylimäki M. (2022). Kiintymyskeskeisyys varhaiskasvatuksessa: kiintymyskeskeisen ja terapeuttisen kasvatuksen jäljillä. SeAMK. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205128990